Mitä on kevytyrittäjyys?
Kevytyrittäjä on ammatinharjoittaja, jolla ei ole omaa yritystä. Hän huolehtii itse elinkeinon harjoittamisesta hankkien omat toimeksiantonsa, tehden työnsä ja maksaen laskunsa. Liiketoiminnan laskutus ja kirjanpito on kuitenkin ulkoistettu siihen erikoistuneelle palveluntarjoajalle. Kevytyrittäjän termiä ei ole määritelty Suomen laissa, vaan kevytyrittäjät vertautuvat palkansaajiin esimerkiksi verotuksen, vakuutuksen ja kirjanpitovelvollisuuden näkökulmasta, kun taas esimerkiksi työttömyysturvan näkökulmasta he ovat yrittäjiä.
Kevytyrittäjyys on monille tapa hankkia lisätuloja satunnaisluontoisesta työstä esimerkiksi muun työn tai opiskelun ohessa. Se voi myös toimia kanavana kohti täyspäiväistä yrittäjyyttä. Myös kevytyrittäjien joukossa on täyspäiväisiä yrittäjiä, mutta Uusi työ ry:n tekemän selvityksen mukaan neljä viidestä kevytyrittäjästä sai myös muuta palkkatuloa vuoden 2020 aikana.
Kevytyrittäjyys kasvattaa suosiotaan
Sama selvitys arvioi kevytyrittäjien määrän Suomessa olevan noin 150 000 henkilöä. Luku perustuu laskutuspalveluita tarjoavien yritysten asiakasmäärään viime vuonna. Todellisen luvun arvioiminen on väistämättä jossain määrin tulkinnanvaraista, koska liiketoiminnan luonteeseen kuuluu tietty satunnaisuus. Esimerkiksi "aktiivisten kevytyrittäjien" määrän arvioitiin olevan 44 300 henkilöä. Tämäkin luku kuitenkin nousi peräti kymmenen prosenttia vuodesta 2019, jolloin se oli 39 800.
Muutokset yhteiskunnassa ja työelämässä, kuten esimerkiksi kotona työskentelyn yleistyminen ovat vaikuttaneet myös kevytyrittäjyyden yleistymiseen. Monet myös hyödyntävät käytössään olevaa vapaa-aikaa lisätulojen hankkimiseen. Kevytyrittäjyyden suosion on kuitenkin uskottu nousevan myös työnteon megatrendien kuten työn pirstaloitumisen ja etätöiden lisääntymisen vaikutuksesta. Sivutoimiseen tai muun työn ohella tehtävään liiketoiminnan harjoittamiseen kevytyrittäjyys tarjoaakin toimivan perustan.
Kevytyrittäjyys vai freelance-verokortti?
Aiemmin keikkaluontoisia töitä on Suomessa tehty lähinnä niin kutsutun freelance-verokortin kautta. Kyseessä on tavallista verokorttia muistuttava järjestely, jossa palkansaajalle on arvioitu yksi kiinteä tuloraja koko vuodelle. Erotuksena on se, että palkanmaksajia voi olla useita, eikä niitä tarvitse nimetä erikseen etukäteen. Freelance-pohjalta töitä tekevä palkansaaja toimittaa tämän verokortin jokaiselle palkanmaksajalle erikseen.
Freelance-verokorttiin verrattuna kevytyrittäjyys voi lisätä tiettyä sulavuutta ja ammattimaisemman vaikutelman työstä maksettavan korvauksen järjestelyyn. Työllistävä yritys voi käsitellä koko työpanoksen yhtenä ostettuna palveluna, ja maksaa siitä korvauksen laskulla palkanmaksun sijaan. Monille asiakkaille töitä tekevälle kevytyrittäjälle järjestely on myös todennäköisesti helpompi, ja se voi hyvinkin auttaa yrittäjää samaan paremman kuvan oman liiketoiminnan realiteeteista, vaikka kirjanpito onkin ulkoistettu palveluntarjoajalle. Palveluita kevytyrittäjille tarjoaa esimerkiksi Floy Oy.